6. Koulutus

Julkisen vallan tehtävänä on taata kaikille kansalaisille mahdollisuus laadukkaaseen perus- ja ammattikoulutukseen. Peruskoulu ja oppivelvollisuus ovat tämän järjestelmän kantavat peruskivet. Suomessa koulutus on yleensä kansainvälisestikin ottaen laadukasta. Koulutukseen liittyy kuitenkin joukko ongelmia, jotka ovat asiakkaan eli koululaisen tai opiskelijan kannalta opiskelua häiritseviä, sen laatua huonontavia tai valinnanvapautta loukkaavia.

Peruskoulutus on yleensä kuntien tai valtion tuottamaa. Myös mahdollisuutta perustaa yksityisiä kouluja pitää lisätä. Koululaisten ja heidän vanhempiensa vapautta valita sopiva koulu pitää lisätä siirtymällä koulutussetelien käyttöön. Koululla on kuitenkin oikeus rajoittaa sisäänottoa ja priorisoida kouluun valitut aiemman opiskelumenestyksen ja asuinpaikan läheisyyden mukaan. Koulutusseteli käy maksuvälineenä myös yksityiseen kouluun. Mahdollisen erotuksen kustannuksissa maksavat koululaisen vanhemmat itse. Vapaus valita sopiva koulu pakottaa koulut tarkastelemaan kriittisesti opetuksen ja kouluviihtyvyyden laadullisia ja määrällisiä ongelmia sekä toimimaan kustannustehokkaasti. Koulutussetelin taso on silti määritettävä sellaiseksi, että se takaa hyvän koulutuksen kaikille.

Koulujen erityisopetusta ja tukiopetusta on parannettava, samoin on taattava koulu-terveydenhoito.

Koulutusetelien käyttö pitää laajentaa myös muille koulutusasteille.

Korkeakoulujen opiskelijavalinnat pitää rytmittää nykyistä tiheämmiksi. Suosituille aloille ja linjoille tulee järjestää pääsykokeet ja sisäänotto 2 – 3 kertaa vuodessa. Tämä pienentää ”joutokäyntiä” opiskelupaikkaan pyrittäessä mutta takaa kuitenkin laadulliset kriteerit. Monilla aloilla myös itse pääsykokeita pitää uudistaa enemmän soveltaviksi ulkoa opettelun sijaan.

Sekä tiede- että ammattikorkeakouluissa pitää ottaa käyttöön laajemmassa määrin ns. ”kesälukukausi”, jolloin kesätyötä vailla olevat opiskelijat voivat käyttää tämän ajan tehokkaaseen opiskeluun. Tehokkaampi opintojen ohjaus sekä opetusohjelmien parempi suunnittelu ja opetustyön keskittäminen ammattiopettajille myös korkeakoulutasolla edistävät tuloksekkaampaa opiskelua.

Tiedekorkeakouluissa on jatkossakin sallittava rajoittamaton opiskeluaika. Toisille opiskelijoille sopii nopea valmistuminen, toiset haluavat opiskella huomattavasti laaja-alaisemmin ja itselleen sopivan rytmin mukaisesti. Pitkään opiskeleville ei saa asettaa toimeentuloon vaikuttavia sanktioita. Käytännössä perustulomalli takaa tämän vapauden säilyvyyden.

Liberaalien perustulomalli korvaa nykyisen opintotuen. Perustulo tarjoaa nykyistä paremman toimeentulon opiskelijoille ja lisäksi kannustaa opintojen ohessa tapahtuvaan lisäansioiden hankintaan.

Ammattikorkeakoulujen on keskityttävä nimenomaan työelämässä tarvittavien valmiuksien hankkimiseen. Ammattikorkeakoulujen rooli on selkeästi erotettava tiedekorkeakouluista niin tutkintonimikkeiden kuin opetuksen tavoitteidenkin suhteen. Tiedekorkeakoulut tuottavat ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi jatkokoulutusta.

Avoin korkeakoulu- ja monimuoto-opiskelua on voimakkaasti edistettävä. Opiskelu voi tapahtua myös etäopiskeluna tietoverkossa.

Mahdollisuutta suorittaa ammatillisten opintojen ja oppisopimuksen yhteydessä yo-tutkinto on laajennettava.

Seuraava sivu: Luku 7: Turvallisuus
Edellinen sivu : Luku 5: Terveydenhuolto
Sisällysluettelo