5. Terveydenhuolto

Suomessa on periaatteessa varsin korkeatasoinen ja hyvään ammattitaitoon perustuva terveydenhoitojärjestelmä. Ongelmana on julkisen terveydenhoidon monopolistinen asema, mikä ilmenee tehottomuutena, korkeina kustannuksina, huonona hallintona ja valinnanvapauden puuttumisena.

Kansalainen kokee kaiken tämän pahimmillaan pitkänä jonotuksena tarvitsemaansa hoitoon, eikä valtiovalta ole pystynyt antamaan vieläkään hoitotakuuta kansalaisille.

Liberaalit yhtyvät monien terveydenhuollon asiantuntijoiden näkemykseen ja esittävät terveydenhoidon avaamista yksityiselle palvelutuotannolle. Tämä mahdollistaa palveluiden saatavuuden ja laadukkuuden parantamisen sekä kustannustehokkaamman palvelutuotannon. Esimerkiksi Ruotsissa ollaan jo siirtymässä julkisen ja yksityisen palvelutuotannon tiiviiseen yhteistyöhön.

Asiakkaiden oikeutta valita hoitopaikkansa pitää lisätä ottamalla käyttöön pakollinen sairausvakuutusjärjestelmä Alankomaiden mallin mukaisesti. Asiakas ottaa pakollisen sairausvakuutuksen valitsemastaan sairausvakuutusyhtiöstä. Valtio subventoi pakollisen sairausvakuutuksen hintaa niin, että sen kustannukset pysyvät kohtuullisina vakuutettaville. Pakollinen sairausvakuutus korvaa nykyisen puhtaasti veroluonteisen sairausvakuutusmaksun, joka ei anna hoitotakuuta eikä takaa valinnanvapautta. Pakollinen sairausvakuutus takaa kansalaisille oikeuden valita itse hoitopalvelunsa, joka voi olla yhtä hyvin yksityinen lääkäriasema tai julkinen terveyskeskus. Hoidon kustannuksista vastaisi sairausvakuutusyhtiö määriteltyjen enimmäishintojen mukaan. Yksityisen palvelutuotannon korvaukset pitää nostaa samalle tasolle kuin julkisen palvelun todelliset subventoidut kustannukset. Tällä hetkellä asiakasta rangaistaan yksityisten palveluiden käyttämisestä.

Liberaalit haluavat valtiovallan antavan kansalaisille hoitotakuun niihin hoitoihin joiden katsotaan kuuluvan pakollisen sairausvakuutuksen piiriin. Hoitoon pitää päästä sairaudesta tai vaivasta riippuen joko viimeistään seuraavana päivänä (esim. lääkärissä käynti terveyskeskuksessa) tai enintään 3 kk:n jonotuksen jälkeen (monet leikkaukset). Tarvittaessa asiakkaalle voidaan osoittaa hoitopaikka kauempaakin mikäli lähiseudulta ei löydy kapasiteettia tarvittavan hoidon antamiseen riittävän nopeasti. Tällöin julkinen sektori korvaa pidentyneestä matkasta aiheutuneet kustannukset.

Julkisen sektorin tehtävänä on ensisijaisesti taata laadukkaan hoidon saatavuus kaikille kansalaisille varallisuudesta ja mahdollisuuksien mukaan myös asuinpaikasta riippumatta. Varsinainen palvelutuotanto pitää kilpailuttaa tehokkaasti ja näin lisätä terveydenhoitoalan yritystoiminnan kasvamista ja myös julkisen palvelutuotannon tehostamista.

Terveydenhuollon areena laajenee koko ajan ja uudet kalliit lääkkeet paisuttavat terveydenhuollon kustannuksia entisestään. Siksi on tarkkaan määriteltävä julkisin varoin annettavat hoidot, ja terveydenhuollon ammattilaisten työnjakoa on parannettava. Pakollisen sairausvakuutuksen on katettava sairauksien ja vammojen hoito sekä ehkäisevä terveydenhoito. Kehoa muokkaavat toimenpiteet ja muu kosmeettinen kirurgia pitää asiakkaiden kustantaa itse tai vapaaehtoisten vakuutuksien kautta. Osa lääkärien antamasta hoidosta voi siirtää sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille. Lääkärien kirjoittamien todistusten määrää voidaan hyvin vähentää esimerkiksi lyhyiden sairauslomatodistuksien kohdalla.

Päihdeongelma on sairaus, ei rikos. On edistettävä asiakaslähtöistä päihdeongelmien hoitoa eri vaihtoehdoin, ei rangaistava sairasta ihmistä. Ennaltaehkäisevä päihdevalistus ja haittojen minimointi ovat parasta päihdepolitiikkaa.

Terveysriskien vähentämiseksi prostituoiduille pitää järjestää suojatut työtilat. Samalla vähentyisi tämän ammatin ympärillä rehottava rikollisuus (huumeet, väkivalta ja ihmiskauppa).

Seuraava sivu : Luku 6: Koulutus
Edellinen sivu: Luku 4: Julkisen sektorin reformi
Sisällysluettelo