4. Julkisen sektorin reformi

Jotta verotusta voitaisiin keventää ja kansalaisille saataisiin lisää valinnanvapautta ja päätösvaltaa käyttämiinsä lakisääteisiin palveluihin, on julkisen sektorin toimintaa kehitettävä ja karsittava ”juustohöyläämisen” ja uusien ”hyvinvointipalveluiden” keksimisen sijaan. Nyt on näytettävä vihreää valoa veronkevennyksille, ei uusille menoerille.

Tähän saakka julkisen sektorin säästöt on toteutettu lähinnä ns. juustohöyläperiaatteella, jolloin julkisten palveluiden laajuuteen tai järkevyyteen ei ole juurikaan puututtu. Julkisen sektorin koko vuonna 2000 oli yli 370 miljardia markkaa, lähes puolet bruttokansantuotteesta. Tästä pääosin verotuksen kautta kerätystä rahasummasta huolimatta suurta joukkoa yhteiskunnan takaamaksi määriteltyjä peruspalveluita ei pystytä takaamaan niitä tarvitseville kansalaisille.

Liberaalien mielestä julkisen palvelun tehtävät tulee käydä tarkasti läpi ja hoitaa valitut tehtävät kunnolla.

Julkisen sektorin olennaisimmat tehtävät ovat: 1) terveydenhoito, 2) koulutus ja 3) sisäinen ja ulkoinen turvallisuus. Kaikki muu voidaan vähintäänkin kyseenalaistaa.

Näistäkään avaintehtävistä julkisen vallan ei tarvitse välttämättä vastata muusta kuin sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta - muut palvelut voidaan tuottaa tehokkaammin kilpailuttamalla yksityisiä. Näin julkisen sektorin palveluntuotantoresurssit siirtyvät yksityisiin yrityksiin ja alkavat osaltaan myös innovoida uusia, asiakkaidensa tai uusien asiakkaiden kipeimmin tarvitsemia palveluja.

Järjestely mahdollistaa peruspalveluiden tuottamisen myös taantuvissa kunnissa. Kuntien valtionosuudet lakisääteisistä terveydenhoito- ja koulutuspalveluista pitää korottaa vastaamaan todellista keskimääräistä kustannustasoa. Palveluiden toteutusvastuu on kunnilla, muut kuin peruspalvelut pitää kuntien rahoittaa pääosin itse.

Seutukunnat, kuntien välinen yhteistyö ja kuntaliitokset mahdollistavat kustannustehokkaamman palvelutuotannon.

Vanhanaikainen aluepolitiikka suorine yritystukineen on tehotonta ja kallista ja siitä pitää jatkossa pidättäytyä. Sen sijaan mm. työmarkkinoita vapauttamalla luodaan työllistämisen edellytykset myös sinne, missä tuottavuus ei ole yhtä korkea kuin ruuhka-Suomessa.

Yrittämisen ja työllistämisen edellytyksiä tulee luoda ja kehittää elinvoimaisella maaseudulla.

Valtionyritykset pitää myydä seuraavien 15 vuoden aikana. Veronmaksajien rahoja ei pidä haaskata siihen, että poliitikot tai byrokraatit saavat leikkiä yritysjohtajia. Valtion tehtävänä ei ole harjoittaa yritystoimintaa avoimilla markkinoilla eikä toisaalta lainsäädännön avulla luoda suljettuja markkinoita kuten alkoholin jälleenmyyntimonopoli. Vastaavasti veikkausvoittorahoja voidaan suunnata nykyistäkin enemmän hyviin tarkoituksiin jopa siten, että sama summa kerätään veroina yksityisiltä veikkausyrityksiltä eikä ylijäämänä nykyiseltä poliitikkojen loppusijoituspaikalta, joka lisäksi käyttää suuren osan voitostaan erilaisiin piilopuoluetukiin.

Seuraava sivu: Luku 5: Terveydenhuolto
Edellinen sivu : Luku 3: Yrittäjyys
Sisällysluettelo