7. Turvallisuus

Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen on yksi julkisen vallan perustehtäviä myös liberaalissa yhteiskunnassa.

Yhteiskunnan sisäinen turvallisuus perustuu oikeudenmukaiseksi koettuun lainsäädäntöön ja oikeuslaitokseen. Mikäli lait tuntuvat turhilta tai epäoikeudenmukaisilta, niiden rikkominen koetaan lähestulkoon sallituksi. Lakien ja niitä tulkitsevan oikeuslaitoksen kyky puolustaa kansalaisten fyysistä koskemattomuutta ja omaisuuden suojaa on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti fyysisen koskemattomuuden suojaa pitäisi selvästi parantaa.

Lakien ja asetusten määrää on pyrittävä selvästi rajoittamaan, sillä kansalaisten kyky hahmottaa niiden ohjaamia pelisääntöjä on liian heikkoa monilla eri alueilla. Lisäksi eduskunnan säätämien lakien tulee olla aina sopusoinnussa perustuslain kanssa. On perustettava eduskunnasta ja ministeriöistä riippumaton perustuslakituomioistuin valvomaan perustuslain hengen noudattamista.

Sisäisen turvallisuuden vartijana toimii lähinnä poliisi, joka huolehtii osittain läsnäolollaan ennakoivasta rikosten torjunnasta sekä rikosten selvittelystä. Poliisille on taattava riittävät resurssit erityisesti rikosten selvittämiseen. Ennalta ehkäisyn merkitystäkään ei pidä väheksyä. Siksi tärkeää on myös työllisyyden paraneminen ja siitä seuraava syrjäytymisen väheneminen.

Valvontatehtävä on viime vuosikymmeninä siirtynyt pitkälti vartiointiyritysten tehtäväksi, mikä voidaan nähdä positiivisena kehityksenä poliisin rajallisten resurssien vuoksi. Poliisin tehtäväksi jää lähinnä liikenteen ja yleisen järjestyksen valvonta.

Kokoontumisvapaus on taattava yhteiskunnassa. Poliisi ei saa rajoittaa sitä mielivaltaisin ajallisin perustein kuten nykyään, varsinkaan mikäli kokoontumisvapauden käyttäminen ei selvästi aiheuta ympäristölle tai ulkopuolisille uhkaa tai haittaa. Kokoontumisvapauden rajoittamisen tulee perustua todelliseen, selvästi osoitettavissa olevaan uhkaan, eikä poliisin tai regulaattoreiden mielipiteisiin.

Itsenäiset puolustusvoimat ovat Suomen ulkoisen turvallisuuden peruskallio myös tulevaisuudessa. Siitä riippumatta sotilaallisen liittoutumisen hyötyjä ja haittoja on pohdittava ennakkoluulottomasti, ja Nato-optiot on pyrittävä säilyttämään siinäkin tapauksessa, että liittoutumattomuus osoittautuisi nykyolosuhteissa paremmaksi vaihtoehdoksi. Myös kriisien ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Puolustusvoimien valmiutta ympäristön ja kansalaisten hyvinvointia vaarantavien onnettomuuksien torjuntaan pitää lisätä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Tämä pitää huomioida mahdollisuuksien mukaan myös varusmiesten ja kantahenkilökunnan koulutuksessa.

Suomen sotilaallista valmiutta on kehitettävä niin, että se antaa hyvät valmiudet monikansalliseen kriisienhallintaan ja rauhankumppanuusyhteistyöhön.

On tutkittava voidaanko siirtyä pienempään mutta iskukykyisempään länsieurooppalaistyyliseen armeijaan, jossa riittävän suuri reservi koostuisi koulutusajalta palkkaa saaneista vapaaehtoisista.

Seuraava sivu: Luku 8: Ympäristö
Edellinen sivu : Luku 6: Koulutus
Sisällysluettelo