2. Perusturva

Riittävästä ja kansalaisten erilaiset elämäntilanteet huomioonottavasta perusturvasta huolehtiminen kuuluu julkisen vallan perustehtäviin. Nykyisin sosiaaliturvaviidakko koostuu yli 200 erilaisesta tukimuodosta. Suurin osa kansalaisista ei tunne omia oikeuksiaan järjestelmän monimutkaisuuden ja holhoavuuden vuoksi. Sosiaaliturvan nykytila on kansalaisia eriarvostava, nöyryyttävä, tuhlaileva eikä juurikaan kannusta omatoimiseen tulonhankintaan.

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on usein työllistymisen este, sillä työtä vailla olevalle kansalaiselle on kannattavampaa olla kotona tulonsiirtojen varassa kuin ottaa vastaan korkeasti verotettua työtä.

Liberaalien mielestä taloudellisen perusturvajärjestelmän tulee olla yksinkertainen, kohdella kaikkia tasapuolisesti ja kannustaa omatoimisuuteen, mutta tarjota kuitenkin riittävä taloudellinen tuki heikommassa asemassa olevalle.

Liberaalien vastaus nykyisiin ongelmiin on perustulomallin käyttöönottaminen. Liberaalien perustulomalli ei ole kaikille kansalaisille annettavaa ”kansalaispalkkaa” vaan vaihtoehtoinen perusturvan lähde niille, jotka eivät ole ansiotyössä tai eivät saa muutoin riittävää toimeentuloa.

Liberaali perustulomalli koostuu seuraavista tuista:

A)Perustulominimi 500 € verottomasti niille, joilla ei ole lainkaan tuloja.

Alle 1000 € tulot /kk ovat verottomia. Tämän lisäksi tulonsaaja saa hyvityksenä perustuloa 50% 1000 €:n rajan alittavalta osalta (kaava: (1000 € - ansiotulo)*50% = hyvitys).

Perustulo kustannetaan julkisin varoin.

Uudistus korvaa mm. nykyisen opintotuen, työttömyystuen ja kansaneläkkeen.

Perustulomalli ei velvoita eikä holhoa saajaansa. Mahdolliset ansiotulot eivät aiheuta ylimääräistä tuen takaisinperintää vaan oikeus perustuloon lasketaan ansioiden mukaan.

Täydentäviksi sosiaaliturvan muodoiksi jäävät seuraavat tuet:

B)Lapsilisä

C)Äitiys- ja vanhempainpäiväraha Naisen työnantajalle aiheutuu raskaudesta ja äitiyslomasta kustannuksia. Tämä eriarvoistaa naisia työmarkkinoilla ja siksi Liberaalit vaativat näiden kustannusten jakamista tasan molempien vanhempien työnantajien kesken aina kun se on mahdollista.

D)Työkyvyttömyystuki Tuen suuruuden tulee vastata kohtuullisen toimeentulon ja perustulon erotusta kerrottuna työkyvyttömyysasteella. Liberaaleilla työmarkkinoilla tosin osittain työkyvyttömätkin pystyvät hyvin ansaitsemaan pieniä lisätuloja keveillä/helpoilla töillä, kun vähänkin tuottavien työllistäminen on aina kannattavaa, mikä ehkäisee syrjäytymistä.

E)Palvelusetelit niihin kansalaisten peruspalveluihin, joita yhteiskunta tukee.

a.Päivähoitoseteli, jonka voi käyttää perhepäivähoidossa, päiväkodissa tai kotihoidon tukena. Valinnanvapaus perheille. Päivähoito on edelleen yhteiskunnan taloudellisesti tukema perusoikeus. Kotihoidon tuki olisi nykyistä suurempi.

b.Koulutusseteli peruskoulussa ja eri opintoasteilla. Valinnanvapaus koululaisille, perheille ja opiskelijoille. Peruskoulu pysyy edelleen ilmaisena mutta koulun saa mahdollisuuksien mukaan valita itse. Muut koulutusasteet ovat edelleen pääosin yhteiskunnan taloudellisesti kustantamia. Jokaisen on pystyttävä opiskelemaan riittävästi taloudellisista lähtökohdista riippumatta. Vapaus valita opiskelupaikka lisääntyy.

c.Senioriseteli kotihoitoa tai erityishoitoa tarvitseville eläkeläisille. Senioriseteli tuo valinnanvapauden palveluita tarvitseville eläkeläisille ja heidän omaisilleen. Seniorisetelin voi käyttää myös lähiomainen kotihoidon tukena.

d.Vammaishoitoseteli kotihoitoa tai erityishoitoa tarvitseville vammaisille. Seteli tuo valinnanvapauden palveluita tarvitseville vammaisille ja heidän omaisilleen. Setelin voi käyttää myös lähiomainen kotihoidon tukena.

F)Sosiaalilaina Kansalainen voi ottaa korottomasti markkinaehtoista lainaa 10.000 euroon asti, mikäli hänellä ei ole riittävästi perusturvaa ja ansiotuloja käytettävänään esimerkiksi asumisen aiheuttamiin kustannuksiin. Silti omat vakuutuspohjaiset ratkaisut (esim. ansiosidonnainen työttömyysvakuutus tai jo nyt yleistynyt asuntolainan vakuuttaminen) ovat ensisijaisia.

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ei enää ole yhteiskunnan kustantamaa vaan sen saanti perustuu työntekijän vapaaehtoisesti ottamiin työttömyysvakuutuksiin. Näitä vakuutuksia voivat tarjota yksityiset vakuutusyhtiöt ja työttömyyskassat sekä ammattiliittojen työttömyyskassat. Ammattiliittojen pitää eritellä jäsenmaksussaan liiton ja työttömyyskassan osuus, eikä jäsenyys työttömyyskassassa saa olla pakollinen liiton jäsenille. Ansiosidonnaisten etuuksien muuttuessa markkinaehtoisemmiksi myös monet nykyisistä tuloloukkuongelmista poistuvat.

Harkinnanvarainen toimeentulotuki ja siihen liittyvä byrokratia vähenee murto-osaan nykyisestä ja se liittyy lähinnä suurten terveysmenojen kaltaisiin erikoistapauksiin.

Nykyinen eläkejärjestelmä on liian monimutkainen ja jättää liiaksi väliinputoajia. Kansaneläke on korvattava perustulolla, jossa 60–70-vuotiailla on vuosittain nouseva ikäkorotus.

Lisäksi maksetaan työeläkettä, jonka suuruus riippuu laskennallisesti vain eläkeiästä ja eläkkeensaajan aikanaan maksamista työeläkemaksuista korkoineen. Näin työpaikkaa vaihtavat, pätkä- tai osapäivätöitä tekevät tai työuran lopussa heikompaa palkkaa saavat eivät joudu muita huonompaan asemaan eläkepäivinään.

Työeläkemaksut muuttuvat omaksi säästämiseksi, joten niitä ei enää mielletä työn kannustavuutta vähentäviksi veroiksi.

Eläkeiän kukin saa päättää itse, mutta eläkejärjestelmän tulee kannustaa työnteon jatkamiseen keskimäärin nykyistä pidempään.

Puolisoille tarjotaan mahdollisuus halutessaan tasata työeläkemaksuja toistensa hyväksi, jolloin kotiin jäävä puoliso ei enää joudu taloudellisesti heikompaan asemaan esim. erotilanteessa. Eläkkeensaajan on myös saatava itse päättää eläkemaksujensa sijoittamisesta esim. Ruotsin mallin mukaisesti.

Eri eläkelait on yhdistettävä yhdeksi kattavaksi eläkelaiksi. Valtion ja kuntien eläkkeet on siirrettävä yksityisten eläkevakuutuslaitosten hoidettaviksi, jotta eläkerahat voidaan pitää erillään valtion kassasta. Eläkkeiden rahastoimattoman osuuden kattamiseksi on valtion osakeomistuksia sekä tarvittaessa muuta omaisuutta siirrettävä eläkevakuutusyhtiöihin.

Seuraava sivu: Luku 3: Yrittäjyys
Edellinen sivu : Luku 1: Verotus
Sisällysluettelo