10. Työelämä

Työelämän käytäntöjen ja pelisääntöjen on edistettävä työntekijän luottamusta työn teon kannattavuuteen ja palkitsevuuteen sekä toisaalta työantajan uskoa työn teettämisen kannattavuuteen ja osaamisen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Työntekijän ja työnantajan välillä tulee vallita sopimusvapaus. Työntekijöiden ja työnantajien minimioikeudet pitää kirjata lakiin. Tällaisia lakiin kirjattavia asioita ovat mm. työsuojelun ja työterveydenhuollon järjestämiseen liittyvät määräykset, vuosiloman minimitaso sekä oikeus äitiys- ja vanhempainlomaan. Työnantajilta poistetaan velvollisuus kerätä ja tilittää ammattiyhdistysten jäsenmaksut näiden yhdistysten puolesta.

Muista asioita, kuten palkkaan ja työaikaan liittyvistä seikoista, sopivat työntekijät ja työnantajat joko suoraan tai valtuuttamiensa työmarkkinajärjestöjen kautta.

Suomessa on vallitsevana ongelmana työelämässä vietettyjen ja eläkettä kerryttävien vuosien vähyys verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Syitä tähän löytyy työuran molemmista päistä.

Monilla aloilla työelämään siirrytään keskimäärin 25 - 30-vuotiaana pitkien opiskeluaikojen sekä opiskelupaikan hakemiseen ja ase- tai siviilipalvelukseen käytetyn ajan takia.

Työuran lopulla useimmat suomalaiset haluavat siirtyä eläkkeelle mahdollisimman varhain, ja toisaalta monissa yrityksissä on siihen myös rohkaistaan. Nykyinen työmarkkinasääntely estää työntekijöitä sopimasta haluamaansa työtahtia ja työn luonnetta vastaavia työehtoja. Yleissitovat minimipalkkatasot tai muut ehdot pakottavat monet puurtamaan itselleen sopimattomissa olosuhteissa saadakseen pitää työpaikkansa, mikä myös tekee työilmapiirin epämiellyttäväksi ja kuluttavaksi sekä työllisyyden epävarmaksi. Tämä estää työntekijöitä tinkimästä itselleen toissijaisista asioista saadakseen itselleen tärkeimmät asiat haluamikseen. Ammattiliitoilla on tärkeä rooli työntekijöiden neuvonantajina, mutta niille ei tule enää antaa määräysvaltaa työntekijöiden tahdon yli.

Liberaalit haluavat kannustaa kansalaisia pidempään työuraan. Pakko ei ole tässä paras keino, vaan paras tapa on lisätä työntekijöiden vapautta ohjata itse omaa työuraansa. Tämä edellyttää monia muutoksia sekä työuran alku- että loppupäähän.

Koulutuksessa vallitseviin ongelmiin esitetään ratkaisuja kappaleessa 6 (Koulutus).

Työnantajien tulisi kiinnittää vapaaehtoisesti huomiota työelämän turhien hierarkioiden purkamiseen, vastuuta antavaan ja rakentavaan työskentelyilmapiiriin, työaikojen joustavuuteen sekä kannustaviin palkitsemisjärjestelmiin. Tämä estäisi työntekijöiden loppuunpalamista ja pakoa eläkkeelle sekä helpottaisi perheellisten elämää. Tätä tavoitetta edistävät sopimusvapaus ja täystyöllisyys ja vähätuottoistenkin työntekijöiden muuttuminen tavoitelluiksi.

Eläkeiän kukin saa päättää itse, mutta eläkejärjestelmän tulee kannustaa työnteon jatkamiseen keskimäärin nykyistä pidempään.

Seuraava sivu: Luku 11: Kansalaisyhteiskunta ja demokratia
Edellinen sivu : Luku 9: Ihmisoikeudet ja yksilönvapaus
Sisällysluettelo